Katselin eilen YLEn ykköskanavalla televisioidun kunnalisvaalitentin, jonka katsottuani huomasin olevani jo nyt tympääntynyt kunnallisvaaleihin ja sen mukanaan tuomaan kotimaan politiikan hetkelliseen profiilin korotukseen. Toinen tärkeä huomio eiliseltä oli Suomen Kommunistisen Puolueen johtajan Yrjö Hakalan typeryys. Koska näillä eväillä ei kuitenkaan vielä saa rakentavampaa näkökulmaa asiaan luotua, joudun syventymään asiaan vielä muutaman kappaleen verran tarkemmin, jotta muutkin tulevat samaan lopputulokseen kuin minä.

Kunnallisvaalit ovat ne pienemmät vaalit, joihin ehdokkaina on tarjolla poliittisesti kokemattomia ja asioista tietämättömiä (mutta niistä huolestuneita) ehdokkaita kaikilla puolueilla, ei ainoastaan Persuilla. Kunnallisvaaleihin voi käytännössä mennä ehdokkaaksi kuka tahansa, jopa minäkin jos niin päättäisin, mutta minä olen niihin hommiin aivan liian rehellinen.

Jokaista huolettaa kansan hyvinvointi, kuntauudistukset ja syrjäytyneet nuoret, toki siinä sivussa voi muutaman nenäkkään viisauden eurokriisistä ja EU:n tukipaketeistakin letkauttaa – ihan vain ohimennen aiheesta poiketen tai luvan kanssa, jos puhe kääntyy tähän suuresti kuntapolitiikkaa rassaavaan ongelmaan. Menestyksekäs tulos kuntavaaleissa vie ehdokkaan arvostettuun valtuustoon, jonka kokouksissa tarjotaan varmasti maittavia virvokkeita ja ehdokas pääsee vaikuttamaan asioihin – ainakin näennäisesti.

MTV3 aloitti kunnallisvaalien televisioidut tentit jo viime viikolla, mutta sitä tenttiä en jaksanut katsoa, koska oletin sen olevan täysin turhanpäiväinen ja täynnä mainoksia, joiden ansiosta kukaan ei saa puhua mitään, koska mainoskatkolle pitää ehtiä ajoissa. Työkaverini Jukkis oli kyseisen tentin katsonut ja juuri näin kuulemma oli ollut. Tänään kuuntelin töissä Jukkiksen vaahtoamista eilisestä tentistä; siitä kuinka Jutta esiintyi taas edukseen ja demareilla on homma hanskassa.

Ei ole sanon minä ja yksi vertaus matadoriin ei tee Jutta Urpilaisesta minkäänlaista verbaalikyykyttäjää turhanpäiväisen keskustelun pöydässä. Sen pöydän miehitys lähinnä muistuttaa itseään täynnä olevien taiteilijoiden pöytää jossain Kallion räkälässä joukossaan yksi Tyrnävältä ''Stadiin'' muuttanut Teuvo tai Tellervo, joka aistii heidän keskellä ''eläväistä'' tunnelmaa; itsekehua, olemattomia mielipiteitä, paskanjauhantaa ja eksyksissä olevan oloisia juntteja esittämässä kuuluvansa joukkoon parhaansa mukaan. Tunnelman aistijoiden roolia eilisessä tentissä esittivät paikalle kutsutut pienten puolueiden edustajat, jotka sinne varmaan oli kutsuttu paikalle pelkästä säälistä.

Eilisessä vaalitentissä parasta antia oli yläkerran kisastudio, johon oli asetettu ohjelman aikaisia väittelyitä analysoimaan kaksi miestä ja nainen. Heillä oli paljon mielenkiintoisia mielipiteitä, jotka eivät pitäneet paikkaansa, mutta vaikuttivat silti mielenkiintoisilta ja ennakkoon mietityiltä.

Säälistä paikalle kutsuttujen pienten puolueiden edustajatkin saivat sillon tällön sanoa jotain ja osalle heistä oli myös järjestetty mahdollisuus taistella suuria vastaan kahden minuutin väittelyn muodossa. Pienten puheenvuoroista selvisi, miksi kukaan ei ennen eilistä tiennyt näiden puolueiden olemassaolosta; heidän tiedostavat analyysit eri keskustelun aiheista sai minut vakuuttumaan siitä, että he tuskin itsekkään tietävät olemassaolostaan(kaan). Väittelyissä taasen päästiin lopputulokseen, että tässähän ollaankin samaa mieltä, tai täysin eri mieltä tai siitä, että nyt ei puhuta edes toimittajan väittelyyn asettamasta aiheesta. Viimeisin osuu alussa mainitsemaani Hakaseen kuin Leipuri-Terden nyrkki pieksemisen kohteen naamaan aikana ennen Terden uskoontuloa. Toisaalta, mitä muuta voi kommunistilta odottaa? Järkevää näkökulmaa mihinkään ei ainankaan ole odotuslistan kärkisijoilla.

Isojen puolueiden johtajien puheenvuoroista taasen kävi ilmi seuraavat asiat: Katainen hoitaa uudistuksia ja vie Suomea eteenpäin taivaallisen loistavasti Urpilaisen kanssa – heidän omasta mielestään. Sipilän mielestä Urpilainen ja Katainen ei ihan niin hyviä ole, mitä he itse väittävät ja työnteolla parannetaan mielenterveysongelmat – ei suinkaan mielenterveystyöllä, vaan mielenterveysongelmista kärsivän ihmisen töihin laittamisella. Räsänen taasen ajaa puolueinensa lisää panostusta mielenterveystyöhön, ja jos Kristillisten ajama uudistus menee läpi, ei jatkossa nuoren tarvitse varata aikaa psykiatrille C-paperit hankkiakseen kutsuntoja varten. Arhinmäkeä ärsytti suunnattomasti puheenvuorojen jakaminen ja se omituinen epäkohta, että ne kenellä on rahaa kuin roskaa eivät rahoistaan halua veroja maksaa Suomen verotuslain mukaisesti. Haglund on varsin sovitteleva mies ja osaa esiintyä kaverillisen rennosti, kuten pomoni Raimo, mutta Raimo ei olekkaan päättämässä kansaan vaikuttavista asioista. Ville Niinistö ymmärtää ja myöntää ongelmat, mutta minkäs niille voi? Eduskuntavaalien matadori Timo Soini puolestaan vaikuttaa sairastelun ja Haataisen väsyttämältä mieheltä – esittää urheaa, mutta syvällä sisimmässään ei edes jaksa enää kiinnostua – hieman sellaiselta kuin Matti Nykänen 90-luvulla mäkikotkan tähden hiipuessa.

Jatkossakin joudun syventymään kunnalisvaalien aihepiiriin ja tulen täällä esittelemään mm.mielenkiintoisia ehdokkaita eri puolueilta ja alueilta ja kerron, miksi he ovat mitättömyyksiä ja hyödyttömiä. Nyt kuitenkin siirrän ajatukseni laadukkaaseen pornoon, jota lainasin Penalta viikonlopuksi. Juna puksuttaa ja aika on käsite.

-Stöge