Kun hetkeksi rauhoittuu omaan meditaation mekkaansa, löytää tietävä hetken päästä itsensä ärsyyntyneenä, mutta lempeänä meditaation aikana mieleen tulleiden asioiden johdosta. Ainahan maailma olisi parempi paikka ilman useimpia sen päällä olevia ihmisiä, mutta koska niiden tuhoamiseen vaadittaisiin norjalaista logiikkaa, on helpompi avautua ärsytyksestään tekstin muodossa.

Poliittisten puolueiden nuorten osastolla tuntuu olevan käynnissä kisa siitä, kuka saa lauottua ilmoille typerimmän mielipiteen. Kisan kärkipaikasta kisaa tällä hetkellä Vasemmistonuoret ja Kokoomusnuoret, Keskustanuorten hengittäessä niskaan heti perässä.
Kotiintuloajat, lasten sukupuolierottelun kritisointi ja yleinen rikkaiden räkänokkien vittuilu köyhempien suuntaan, näillä uroteoilla kärkikolmikko on paikkansa kisan kärjessä ottaneet. Kuka voikaan olla enemmän pihalla asioiden oikeasta laidasta kuin hemmoteltu nuori juppi Westendistä? No vähemmän hemmoteltu yliopistossa opiskeleva idealisti räkänokka, jolle vasemmistolaisuus on ''se'' juttu. Maalaiset nyt eivät ikinä mistään mitään tienneetkään, mutta kotiarvot ja kirkonkylän baari ovat silti pyhiä elementtejä arkielämässä – yksi turha, toinen hyvä, jos minulta kysytään.

Kun minä tiistaiaamuna koitin keskittyä työn alla olleen Volkswagen Polon öljyjen vaihtamiseen, jouduin kuuntelemaan meidän korjaamolla työharjoittelussa olevan 18v.-Topiaksen raamatullista saarnausta nyky-yhteiskunnan korruptiosta ja yleisestä pahuudesta. Topiaksen mustavalkoinen ja hyvinkin hippipropagandaan taipuvainen saarna sai minut raivostumaan sen typeryydellään niin, että kaadoin hieman öljyä vahingossa lattialle – kömmähdys, joka ei minulle koskaan aiemmin ole sattunut.
Hänen kaltaisten tiedostavaisten nuorten takia olen alkanut miettimään, onko nuoriso oikeasti muuttunut noin tyhmäksi sen kahden vuosikymmenen aikana, kun minä ja ikätoverini oltiin siinä iässä? Ei sillon ollut aikaa huolehtia poliittisesta korruptiosta ja suurten korporaatioiden riistosta, kun oli kiire varastella tavaraa ja juoda olutta. Ehkä juuri sen kiireen johdosta minusta ja ystävistäni kehittyi varsin mallikelpoisia ihmisiä, joita ei ole Smash Asem-mielenosoituksissa pamputettu poliisin toimesta. Voisin kirjoittaa nuoruuden muistoistani tarkemmin, mutta se jääköön harmaaseen tulevaisuuteen.

Eilisyönä heräsin jysäykseen, joka kuului rappukäytävästä. Hetken luulin seinänaapurinikin innostuneen muiden mukana sotaan taannoisen muslimivideon johdosta, mutta se olikin yläkerrassa asuva mies, kenen voimat baarista kotiuduttuaan olivat loppuneet kerrosta liian aikaisin. Hän ei kuulemma voi käyttää hissiä, koska hän traumautui nuorempana hisseistä herättyään sellaisesta alasti jonain aamuna eilisillan juopottelun jäljiltä. Vaikka naapurin kotiinkantaminen keskellä arkiyötä herätettynä otti päähän suunnattomasti, tunsin itseni samaan aikaan tekeväni viikon hyvän työn. 
Se henkinen euforia kesti tasan siihen asti, kun yläkerrasta asuntoon palatessani näin seinänaapurini rappukäytävässä syyttämässä minua siitä melusta. Hänen kanssaan kanssakäyminen on mahdotonta jo sen tulevan oikeusjutun takia, jossa minä olen syytettynä, joten jouduin pidättelemään hermojani kuin mikäkin buddha konsanaan ja antaa hänen riehua. Hetken hän jaksoi, kunnes palasi asutoonsa omalla kielellään jotain sättien, ilmeisesti minua.

Kuin tuossa episodissa ei olisi ollut tarpeeksi, huomasin seuraavana unohtaneeni avaimeni asuntooni sisälle.

Kello läheni kolmea aamuyöllä ja minä sitten koitin siinä rappukäytävässä miettiä, miten pääsen kotiini sisälle nukkumaan, ylläni pelkästään hihaton paita ja kalsarit. Päädyin nukkumaan sen yön loppuun juuri äskettäin kotiin raahanneeni naapurin sohvalle. Onnekseni olin hänen asuntonsa ulko-oven unenpöpperössäni unohtanut auki. Se naapuri kuorsasi sängyssään ja minä nukuin hänen sohvallaan muutaman tunnin, kunnes menin soittamaan itselleni ovenavaajan, johon lainasin vielä kyseisen naapurin puhelinta. Tämä kyseinen naapuri tuskin tietää tästä visiitistäni hänen asuuntonsa yhtään mitään, tai jos tietääkin, niin minua silti hänen kuuluisi kiittää kotiinraahauksesta, joka valitettavasti sitten johti tähän ikävään tilanteeseen.

Näin tänään ruokaostoksilla ollessani vanhan tuttuni, jonka kanssa joskus taistelimme verissäpäin, kunnes ystävystyimme. Hänen kansaan juttelin pitkän tovin virvoitejuomaosastolla ja sen keskustelun aikana kävi ilmi, että hänellä olisi myydä halpaa tupakkaa ja vodkaa. Kaupasta suuntasimme hänen asunnolleen tutustumaan tarjontaan paremmin ja matkaani lähti kartonki laatutupakkaa ja neljä litraa Viru Valge-vodkaa. Tämä tapahtuma onkin tämän viikon ainut positiivinen sattuma normaalin rehellistä päähän potkivan arjen keskellä. Vodkan avulla pystyin hetkeksi hiljentymään keittokomeron ikkunan eteen ja sen jälkeen kirjaamaan ylös ajatuksiani lyhyesti.

-Stöge